Keep holding on

AR lumi voitko vaan tulla jo maahan? Tai edes pakkaset, niin maa jäätys ja kaikki tuo irtohiekka ei kulkeutus sisälle. Mukava tuoda koira sisälle ja tajuta siinä vaiheessa, kun on ottanu pannan kaulasta, että kappas, sillä olikin pikkasen likaset tassut. Luulis, että tähänkin ois jo tottunu kahdeksan vuoden aikana, mutta ei! Noh kylläpä tästä on muinakin vuosina selvitty.

Treenitaukoa on ollu tässä jo turhankin paljon. Harmittaa itseänikin, saati sitten koiraa, kun se ei oo pariin viikkoon päässy tekemään itseasiassa mitään. Agitreenit on jääny pois ja viikonloput on ihan tajuttoman kiireisiä, ettei kerkee käydä edes vapaavuoroilla. TOKO- liikkeitä ollaan otettu sisällä, se mitä ollaan mahduttu tekemään. Tosin viikko sitten pyörähdettiin mätsäreissä ja tuliaisina tulikin ihan nätin kokonen pokaali, herkkuja ja suklaata. Eli siis herra sijoittui VET SIN2! Nätisti se jätkä on oppinut kyllä käyttäytymään ei voi muuta sanoa!

Nyt kun ei kummemmin oo kertomista treenailuista tms. niin varastin erään idean Lauralta. Tän piti toteutua vasta sitten, kun lukijoita olis kaksikymmentä, mutta en jaksa odottaa! Eli siis: Laittakaa kysymyksiä, postausehdotuksia, ulkonäköparannuksia, aivan mitä tahansa, liittyen koiratoimintaan, tai siihen mitä haluaisitte nähdä täällä blogissa yms. Kerään kysymykset jne. sitten yhteen postaukseen ja vastailen niihin parhaani mukaan. Ja nyt eikun vaan keksimään kysymyksia ja palautetta muutenkin!

Kuva syksyltä 2010

Pakko oli tulla vielä lisäämään, että nyt saattaa postauksien loppuun alkaa ilmestyä salaperäisiä joko iloisia tai masentuneita viestejä liittyen penturumbaan! Muuta en paljasta muuta kuin, että jos kaikki vaan menee hyvin ensi vuonna, niin tähän taloon tallustaa samanlainen luppakorva sitten loppuvuodesta! Nartulla on nyt syysjuoksut aluillaan, eli kevätjuoksuista olisi tarkoitus astuttaa, mutta nyt sormet ja varpaat ristiin ja toivotaan parasta!

Kai joskus meistä jokainen tarvitsee vahvistuksen

Tässäpä ei oo mitään kummempaa tapahtunu lähiaikoina, joten ajattelin tekasta ihan tällasen kuvapostauksen näin syksyn kunniaksi. Pari viikkoa sitten tosin oltiin Bogin kanssa piristämässä vanhuksia yhdessä vanhainkodissa ja viime lauantaina käytiin 4H'n järkkäämällä koiravaelluksella. Sen verran vielä, että viime perjantaina treenit meni enemmän tai vähemmän perseelleen oman mielentilani ansiosta, joten jee, jospa sitä ens treeneissä paremmin. Koira mm. lenki niskoilleen puomilta, mutta nous tarmokkaana kyllä takaisin, että ei jääny ainekaan kammoa eikä tullu ruhjeitakaan. Tästä kyseisestä tilanteesta on myös videotodiste, jonka te lukijatkin saatte joskus nähdä. Tässä siis kaikki kuvat (c) Laura Pitkänen.

 

 

 

Don't fall, just be who you are

Elikkäs sain Lunan mammalta "tunnustus" -hommelin (kiitokset siitä). En oikein ymmärtäny tän jutun pointtia, mutta tehdäänpä nyt silti. Ja siis en tajunnu, että pitääkö nää tunnustukset kirjottaa koiran näkökulmasta vai minun, joten kirjotan nyt tunnustuksia meistä molemmista koiraharrastukseen liittyen.

1. Haaveilen aina itekseni siitä, kun joku mun tulevista koirista valioituu, lajissa kun lajissa. Tuun aina ihan hillittömän iloseks, kun saan kuulla muiden menestyksestä koiraharrastuksen parissa, ja siitä pääsen taas miettimään sitä, että mitä ite tekisin. Itkisinkö? Naurasinko? Noh, kylläpä se vielä joskus selviää, i bet!
2. Kaksin lenkkeily koiran kanssa on usein ihan tajuttoman tylsää! Onneks naapurissa asuu kuitenkin henkilö, jonka saa höyräytettyä melkein millon tahansa lenkille ja taidanpa tuota minäkin olla aika helposti houkuteltavissa! Sillon tällön tulee kuitenkin olo, että nyt oon koko päivän koiran kanssa vaan jossain korvessa ihan hiljaa ja kahdestaan.
3. Oon välineurheilija. On pakko vaan saada ostettua ihan turhiakin tavaroita, asenteella 'kyllä näitä vielä joskus tarvii'. Kaapista löytyy varmaan neljä näyttelyhihnaa ja pointti on se, että Bogi ei tuu koskaan käymään edes näyttelyssä, että hups! Mutta kyllä ne pääsee vielä kovaan käyttöön joskus, sitten aineski, kun miun yybercockerista tulee MVA joskus miljardin vuoden päästä!
4. Koiraihmiset on parhautta! Siis kenen muun kanssa voit jutella koiran sekaisin menneestä mahasta? Ja kuka muu nauraa siun kanssa sille, kun koira oksentaa kävellessään? Se on ihan hillittömän hauskaa, kun on samanhenkisiä ihmisiä ja ne kokoontuu! JNS- eliitti on pelastanu monesti miun tylsät viikonloput ja pimeät illat.
5. En oo ihminen, joka on koiralleen aina niin ihana ja lässyttää ja voi tuitui kun olet hieno poika. Ei aina jaksa olla positiivinen. Jos koira ei joskus toimi, niin se ei toimi, enkä mie kyllä sillon oo mitenkään jeejee! Ja jos se käyttäytyy paskamaisesti, niin ei miun suusta kyllä mitään kukkasia lentele. Hui nyt oon kyllä aivan kamala koiranomistaja.
6. Arkisin Bogi ei tunne sanaa aamulenkki. Se on se 5- 10 minuutin pissitys tuossa nurkan takana ja se siinä. Tosin tääkin riippuu aivan päivästä.
7. Bogi rakastaa sipsejä. Ja se tunnistaa sipsipussin avausäänen. Muutama sipsi ei koiraa tapa, se on fakta ja niinpä sieltä pussista saattaa muutama suolapommi hävitäkin aina koiran suuhun.
8. Tässä pitäs vissiin olla jotain räjäyttävää, koska tää on viimenen kohta, mutta oon joutunu keksimään näitä viimesimpiä jo rautalangasta vääntäen joten hmm. No mutta, meillä on haukkumisongelma ja suuri sellainen. Ovikello, treenikenttä,... senkun sais karsittua jollain taikasanalla pois niin wola!

Tää pitää ohjeiden mukaan lähettää kahdeksalle ihmiselle, joten buahhah! Saatte kärsiä, kun minäkin kärsin. Tässäpä ohjeet ja heitän tämän haasteen nyt siis seuraaville henkilöille: Laura, Netta, Emmi, Karoliina, Inka, Anna, Nea ja Julia. Ja tässäpä ohjeet:

Tunnuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Ja mä kelaan, että kaikki taitaa olla kohdallaan

 And life goes on, koska koeviikko on vihdoin ohi! Viime perjantaina oltiinkin Nooran valmennuksessa aksailemassa. Sain ohjausvinkkejä, jotka ainakin hetkellisesti tuntu auttavan. Koiralla tosin oli mielenkiinto välillä, jossain ihan muualla. Jospa illalla oleva trimmi antas meille lisää vauhtia, kun ei oo karvat enää tiellä! Melkonen Elvis- look on Bogilla tällä hetkellä nimittäin! Ohjailinpa sitten muittenkin koiria syystä siitä, että mulla oli tylsää joten Toivo ja Cara "pääsi" myös mun heiluvien käsien alaisuuteen.

Huh, en edes muistanu millasta tää syksyrumba on. Rapaa, vesisadetta, lehtiä, hiekkaa... mitään muuta ei lattialta löydykään, kun hiekanmurusia ja lehtiä! Tulispa lumi jo maahan! Huomenna ei päästä edes treenaamaan, mutta treenitauko tekee aina ihan hyvää! Alla kuva meidän kepittelystä.

Tuosta kepittelystä muuten. Se on parantunu ihan hurjasti! Pitäs alkaa nyt ihan kunnolla ottamaan erilaisia lähetyskulmia ja pienentää multa tulevia apuja.